Koska aloitus oli vähän epämääräinen, en osaa ihan tarkkaan sanoa alkoiko tämä projekti viime sunnuntaina vaiko maanantaina :-)
Sovitaan nyt että sunnuntaina.
Tässä on nyt viikko totuteltu uuteen elämänrytmiin. Kieltämättä on ollut ajoittain hetkiä, että "ei hemmetti tästä tule mitään" ja "nyt rupean syömään taas tavallisesti". Välillä on heikottanut ja lujaa.
Yhtenä päivänä pyöräilin Lidliin ja kaupassa rupeasi tuntumaan, että "pyörryn tänne". Hiki lensi ihan sikana. Kyseessä tuskin oli rasitushiki vaan mikä lie kropan reaktio, "kylmä hiki". Pyöräilymatka kun on tuskin kilometriäkään.
Piti käydä oikein kaupan ulkopuolella istahtamassa heti ja keräämässä voimia ennenkuin jaksoin jatkaa kauppareissun loppuun. Olo sen jälkeen oli taas sitten yllättävän hyvä ja energinen!
Mutta silloin kun olo on paskamainen, on lopettaminen lähellä! Onneksi toisaalta vastapainoksi silloin kun olo on hyvä, niin se on kerrassaan fantastatinen! Näin hyvin en ole voinut aikoihin! Se motivoi kyllä jatkamaan.
Verenpaineet ovat nykyään noin tasoa 130/80, kun ne aiemmin huitelivat 160/100 tyylisillä tasoilla vaikka on hieman alentavaa lääkitystäkin päällä. Tämän ekan viikon aikana lienee lähtenyt paljon nesteitä. LCHF-dieetti toimii kuten diureetti, poistaa nestettä. Se varmaan osaltaan vaikuttaa nuihin verenpaineisiinkin!
Vaa'alla lukemat tietysti ovat komeita, mutta suurin osa tuosta on poistunutta sokeria ja sen sitomaa nestettä. Mutta hienoa, että turhaa nestettäkin poistuu. Se varmasti tekee tätä vointia paremmaksi ja auttaa jaksamaan. Eihän tätä projektia muuten jaksaisikaan.
Jos nyt sovitaan että aloitin viikko sitten niin tässä on hieman punnituksia älyvaa'astani (rasvaprosentit ym. lienevät epäluotettavia):
Aloitus paino 30/7 2017 132.4 kg rasvaprosentti 31.1% (17) BMI 36.1 lihasmassa 31.1
Viikkopunnitus 6/8 2017 127.4 kg rasvapros 35,8% (17) BMI 34.7 (17) lihasmas. 28.8%
Vaan mukaan "resting metabolismini" olisi 2321 kcal / vrk.
Ruokavaliosta kirjoittelen joku kerta myöhemmin mitä syön. Olen käyttänyt ruokavalioni kirjaamiseen FatSecret nimistä palvelua.
Yhtenä aamuna houkutus kahviin oli kova. No minäpä keittelin kahvit kun ajattelin, että pitäähän sitä kahviakin välillä juoda. Kropan reaktio oli kyllä tyly. Tuli niin huono vointi ja valtava närästyskohtaus päälle, että oli pakko hakea jopa happoja neutraloivaa lääkettä kaapista (antasidi)! Siihen loppui kahvin himo! Tänään aamulla keittimessä oli valmista kahvia vaimon keittämänä. Hetken pohdin, että "otanko tuosta valmista sumppia, helpoin niin". Vaan sitten tuli vahvana mieleen kokemus viikolta kun hapot nousivat hyökkäyksenomaisesti kurkkuu! Ei tehnyt kahvia mieli. Vedenkeitin päälle vaan ja Earl Greytä 10 gramman kookosrasva nykäreen kera. On hyvää ja auttaa jaksamaan lounaalle asti ongelmitta! Kokeilkaapa, joko kahvin tai teen kera. Tai miksei tuota voi kaakaonkin kanssa kokella, mutta kaakaossa on ongelmana usein sokeri, joko itse siinä kaakaopulverissa tai maidossa, johon se keitetään. Kaakao pitäisi keittää veteen tai mantelimaitoon ja makeutus ottaa vaikka stevianlehdistä. Tällöin se olisi LCHF-aamukaakao. Pitääpä muuten itse kokeilla joku aamu tuota. Kaakao ei ole yhtään hassumpi hedelmä sekään, täynnä hyödyllistä.
sunnuntai 6. elokuuta 2017
torstai 3. elokuuta 2017
Uudelleenaloitus
Lupasin itselleni, parisen vuotta epätietoisuuden ja epämääräisyyden vallitessa, että loppukesästä 2017 tapahtuu uusi alku. Restart. Reboot. Reset. Millä nimellä sitä nyt halutaankin kutsua.
Sen verran työterveyshuollon sisaresta oli hyötyä, että tajusin, että diabetes on SAIRAUS. Ei kovin hyvä asia. Tokihan tämän tiesin jollakin tasolla aiemminkin, mutta kaikkien tapaamieni lääkäreiden suhtautuminen oli "no mjoo". Enhän minä toki varmaan mikään terminaalivaiheen kakkostyypin diabeetikolta näytä, jolta on näkö mennyt ja jolta ollaan jalkaa kohta amputoimassa...Mutta en minä sellaiseen jamaan asti toki halua päätyä.
Keväällä verikokeessa paastoverensokeri oli 6.9 - ja sisar kertoi silmät teelautasen kokoisena että SEISKA ON DIABEETES!! Siitä minäkin tajusin - että vaikka itse ja muutama lääkäri asian rennosti ottaisivatkin - niin kaikki eivät ota. Jos meinaan töihin päästä ja näistä työterveyshuoltojen kipusiskojen auschwitz-työkelpoisuus syyneistä selvitä, on paras ryhdistäytyä. Kiitos tuosta herätyksestä sisar X:lle.
En vain keväällä kaiken kiiren keskellä kyennyt tekemään mitään ja nyt kun tässä on restarttia tehty muutama päivä, niin helvetin hyvä etten edes yrittänyt! Jos joku muu on samassa tilanteessa kuin minä, niin suosittelen kyllä lomalla näiden elämäntapamuutosten aloittamisia tai ainakin niin, että on seesteisempi hetki töissä ja kotirintamalla.
Pitää tajuta, että minulla on SAIRAUS....siinäpä sitä oli makusteltavaa. Diabetes 2 on sairaus. Tätä makustelin kesällä. Okei, jos minulla on kerran sairaus, miten sitä HOIDETAAN? No, sitä voi hoitaa lääkkeillä - tai ruokavaliolla. Lääkkeistä ei sen enempää, jokainen voi miettiä onko hauskaa vetää verenpainelääkettä montaa sorttia joka päivä, erilaisia diabeteslääkkeitä ja sitten vielä pistosinsuliiniä. Kaikki nuo, varsinkin insuliini, vievät diabeetikon tilastojen mukaan ennenaikaiseen hautaan. Joten hoidot eivät ole kovin toimivia. Elämänlaatu on huono, heikkenevä - ja hauta kutsuu useita ennenaikaisesti.
Ruokavaliohoidosta on olemassa virallisversio, joka ei oikein toimi eikä tuota tuloksia. Sitten on epävirallinen versio, joka aivan ilmeisesti on pelastanut jopa ihmishenkiä ennenaikaiselta kuolemalta. Asiantuntijoiden mukaan se on vaarallista. Siis se vaihtoehtoinen ruokavalio. Ilmeisesti kuolemalta ei saisi säästyä? Ainakaan, jos se merkkaa samalla myös lääketehtaiden tilipussin pienemistä, niin sehän on huono homma.
Kaiken netistä lukemani perusteella ja aiempien kokemusteni perusteella tiesin, että paastolla on tehokas vaikutus kakkostyypin diabetekseen. Käytinhän sitä kikkaa keväällä saadakseni verensokerit ojennukseen, jotta sisarellekin kelpasi.
Mutta paasto soveltuu huonosti pysyväksi hoitokeinoksi. Mitä siis pitäisi tehdä? Päättelin verkosta lukemastani, mm. amerikkalaislähteistä, ruotsalaislähteistä ja suomalaislähteistä, esim. Koltan blogista http://www.koltta.com/ ja Antti Heikkilän kirjoista, että hiilihydraattien rajoittaminen ja kropan ajaminen ketoosiin on tehokas keino pistää kakkostyypin diabetestä kuriin.
Koltta on muuten huikea tarina. Hän oli yli 200 kiloinen mies, jolla diabetes oli jo niin pitkällä, että insuliinia meni apteekin päivävarasto kerralla. Koltta ei ole tyhmä mies ja liekö hänelle jo lääkärikin varoitellut, mutta viikatemies selvästi jo kolkutteli nurkan takana. Vaikkei ikää ollutkaan miehellä paljoa. Koltan tarinan voitte lukea hänen blogistaan yllä, suosittelen. Minun tarinani on oikeastaan mitätön Kolttaan verrattuna. En paina 200 kiloa. En ole enää ihan noin nuori mieskään kuin mitä Koltta. Kuten aiemmin kirjoitin, ruokavalioni on oikeastaan ollut aika järkevää. Varmaan siinä on ollut sitten liikaa kaloreita, mutta minkäs vittu teet kun hiilihydraattipitoisella ruokavaliolla on herkästi aina pikku nälkä? Samoin aivot hakevat jotain mielihyvän tunnetta ruuasta eli yösyöminen astuu herkästi kehiin. Hiilaripitoisessa ruokavaliossa on jotain sellaista, joka panee ihmisen syömään. En nimittäin karppiruualla koe samanlaista hinkua. Painoni ei kuitenkaan täysin holtittomasti räjähtänyt koskaan mutta ei se toki kontrollissa ollut.
Yösyöminen on lisäksi varmasti erittäin vahingollista insuliineille ja kehon elpymiselle. Näin uskon nykyään. Yösyöminen varmasti pahentaa insuliiniresistenssiä. Samoin liikkumattomuus. Kakkostyypin diabetes on salakavala tauti. Se tekee sohvaperunaksi, olon vetämättömäksi. Mikä tietysti vain pahentaa oloa. Lisäksi minulla tuli autonomisen hermoston vittuilua mukaan jossain vaiheessa eli kun fyysisesti rehki jotain, niin siitä vasta huono olo tuli. Luonnollisesti kukaan normaali ihminen ei pysty liikuntaa harrastamaan kun olo on kuin pieksetyllä joka yrityksen jälkeen. Kaikille ei varmasti käy näin, mutta minulle se toimi noin. Joten elämä meni aika passiiviseksi.
Päätin että nyt on tarpeeksi kokeiltu yrittää eheytyä ruokaympyräsyömisellä ja liikuntayrityksillä. Nyt yritetään karppaamalla tuloksia. Keho ketoosiin ja tuloksia ihmettelemään. Sillä tiellä nyt ollaan ja tämä lienee ensimmäinen hyvä päivä ketoosissa kun tätä kirjoittelen.
Karppauksen aloittelin sunnuntaina ja nyt on torstai. Pari ensimmäistä vuorokautta meni aika huolettoman oloisesti. Ilmeisesti glukoosia oli jemmassa enemmänkin koska en minä ainakaan mitään tuntemuksia saanut. Tiistaina oli illasta pientä heikotusta. Eilen keskiviikkona oli sitten päivällä oikeasti tukalampi ajanjakso. Lähdin käymään pyörällä kaupassa. Siitä ei meinannut tulla yhtään mitään! Kaupassa ajattelin, että varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni pyörryn tänne. Oli pakko jättää ostoskori kesken lattialle ja painella kaupasta ulos raittiiseen ilmaan. Olin ihan hikinen. Istuskelin auringossa kaupan takana aikani. Aurinko lämmitti mukavasti. Olo tuntui vähän korjaantuneen, joten lähdin takaisin kauppaan ja tein ostokset loppuun. Poljin takaisin kotiin, levähdin hetken sohvalla ja aloin laittamaan ruokaa. Vointi oli tämän jälkeen aivan mainio.
Nyt tätä kirjoitettaessa vointi on mainio, ollut aamusta lähtien. Aamupalani oli "Bullet proof tea". Idea siihen on täältä peräisin: https://blog.bulletproof.com/how-to-make-your-coffee-bulletproof-and-your-morning-too/
Bullet proof coffee vinkin taas bongasin sellaisen ruotsalaisbloggarin kuin LCHF ingenjör blogista. Itse vaan en kahvia tällä hetkellä juo, koska se nostaa hieman insuliinia. Nyt olisi tärkeä saada varmaan insuliinit alas eikä ylös. Verensokerit kyllä laskevat. En tosin tiedä mitä ne ovat kun mittarini on hukassa tällä hetkellä. Verenpaineet ovat kyllä aivan loistavat! Ne eivät ole vuosiin olleet näin hienot: 128/78. En ole vielä lopettanut verenpainelääkettä. Antaa mennä vaan, enpä minä juuri muita lääkkeitä tällä hetkellä syö ja ACE tyyppinen lääkitys on aika harmitonta kamaa.
Joku, jolle aamukahvi on tärkeä, ehkä ajattelee, että "joo ei minulle". Voin kertoa, että kyllä se minullekin aamukahvi oli - ja on varmaan vieläkin - tärkeä. Onneksi olen joskus juonut teetäkin ja minulla on erinomaisia teesortteja hyllyssä. On aitoa japanilaista vihreätä teetä, siis sellaista mitä ei kaupasta edes saa! Se on erinomaista kamaa, teaniini ym. pitoisuudet korkeat ja esim. ajatuksenjuoksuun sillä on selvä vaikutus. Se on myös lievästi piristävää, juuri sopivasti. Toisin kuin kahvi, jossa on potkua vähän liikaakin, tee piristää lempeämmin.
Itse olen ainakin huomannut näinä hermoston ylikierroksille menon aikoina - siis koko ajan on kropassa vähän sitä fiilistä, että koska mennään yli, että kahvin kanssa kannattaa olla varovainen. Aamulla yksi kuppi on ookoo, mutta koska tykkään kahvista, sitä menee herkästi kaksi mukia. Se taas on nykykunnossa minulle liikaa. Joten päätin vaihtaa teehen. Mustaan teehen, Earl Grey on suosikkini bergamotte-öljyn vuoksi. Musta tee on kuulemma diabeetikoille parempaa kuin vihreä. En nyt muista miksi. Olisikohan ollut tasaisemmat verensokerit tai jotain?
Jokatapauksessa, koska aamuisin en oikeastaan ole kovin väsynyt, niin tee toimii aivan riittävän hyvin aamujuomana. Tänään latasin siihen voinokareen ja kookosöljynokareen - siis Bullet Proof teetä. Toimii erinomaisesti aamupalana! Ei ole muuten nälkä vieläkään, mutta kaippa sitä pitää jotain syödäkkin. Kohta on puolipäivä, siis klo 12.
Mitä olen oppinut tässä uudelleenaloituksessa tähän mennessä?
Sen verran työterveyshuollon sisaresta oli hyötyä, että tajusin, että diabetes on SAIRAUS. Ei kovin hyvä asia. Tokihan tämän tiesin jollakin tasolla aiemminkin, mutta kaikkien tapaamieni lääkäreiden suhtautuminen oli "no mjoo". Enhän minä toki varmaan mikään terminaalivaiheen kakkostyypin diabeetikolta näytä, jolta on näkö mennyt ja jolta ollaan jalkaa kohta amputoimassa...Mutta en minä sellaiseen jamaan asti toki halua päätyä.
Keväällä verikokeessa paastoverensokeri oli 6.9 - ja sisar kertoi silmät teelautasen kokoisena että SEISKA ON DIABEETES!! Siitä minäkin tajusin - että vaikka itse ja muutama lääkäri asian rennosti ottaisivatkin - niin kaikki eivät ota. Jos meinaan töihin päästä ja näistä työterveyshuoltojen kipusiskojen auschwitz-työkelpoisuus syyneistä selvitä, on paras ryhdistäytyä. Kiitos tuosta herätyksestä sisar X:lle.
En vain keväällä kaiken kiiren keskellä kyennyt tekemään mitään ja nyt kun tässä on restarttia tehty muutama päivä, niin helvetin hyvä etten edes yrittänyt! Jos joku muu on samassa tilanteessa kuin minä, niin suosittelen kyllä lomalla näiden elämäntapamuutosten aloittamisia tai ainakin niin, että on seesteisempi hetki töissä ja kotirintamalla.
Pitää tajuta, että minulla on SAIRAUS....siinäpä sitä oli makusteltavaa. Diabetes 2 on sairaus. Tätä makustelin kesällä. Okei, jos minulla on kerran sairaus, miten sitä HOIDETAAN? No, sitä voi hoitaa lääkkeillä - tai ruokavaliolla. Lääkkeistä ei sen enempää, jokainen voi miettiä onko hauskaa vetää verenpainelääkettä montaa sorttia joka päivä, erilaisia diabeteslääkkeitä ja sitten vielä pistosinsuliiniä. Kaikki nuo, varsinkin insuliini, vievät diabeetikon tilastojen mukaan ennenaikaiseen hautaan. Joten hoidot eivät ole kovin toimivia. Elämänlaatu on huono, heikkenevä - ja hauta kutsuu useita ennenaikaisesti.
Ruokavaliohoidosta on olemassa virallisversio, joka ei oikein toimi eikä tuota tuloksia. Sitten on epävirallinen versio, joka aivan ilmeisesti on pelastanut jopa ihmishenkiä ennenaikaiselta kuolemalta. Asiantuntijoiden mukaan se on vaarallista. Siis se vaihtoehtoinen ruokavalio. Ilmeisesti kuolemalta ei saisi säästyä? Ainakaan, jos se merkkaa samalla myös lääketehtaiden tilipussin pienemistä, niin sehän on huono homma.
Kaiken netistä lukemani perusteella ja aiempien kokemusteni perusteella tiesin, että paastolla on tehokas vaikutus kakkostyypin diabetekseen. Käytinhän sitä kikkaa keväällä saadakseni verensokerit ojennukseen, jotta sisarellekin kelpasi.
Mutta paasto soveltuu huonosti pysyväksi hoitokeinoksi. Mitä siis pitäisi tehdä? Päättelin verkosta lukemastani, mm. amerikkalaislähteistä, ruotsalaislähteistä ja suomalaislähteistä, esim. Koltan blogista http://www.koltta.com/ ja Antti Heikkilän kirjoista, että hiilihydraattien rajoittaminen ja kropan ajaminen ketoosiin on tehokas keino pistää kakkostyypin diabetestä kuriin.
Koltta on muuten huikea tarina. Hän oli yli 200 kiloinen mies, jolla diabetes oli jo niin pitkällä, että insuliinia meni apteekin päivävarasto kerralla. Koltta ei ole tyhmä mies ja liekö hänelle jo lääkärikin varoitellut, mutta viikatemies selvästi jo kolkutteli nurkan takana. Vaikkei ikää ollutkaan miehellä paljoa. Koltan tarinan voitte lukea hänen blogistaan yllä, suosittelen. Minun tarinani on oikeastaan mitätön Kolttaan verrattuna. En paina 200 kiloa. En ole enää ihan noin nuori mieskään kuin mitä Koltta. Kuten aiemmin kirjoitin, ruokavalioni on oikeastaan ollut aika järkevää. Varmaan siinä on ollut sitten liikaa kaloreita, mutta minkäs vittu teet kun hiilihydraattipitoisella ruokavaliolla on herkästi aina pikku nälkä? Samoin aivot hakevat jotain mielihyvän tunnetta ruuasta eli yösyöminen astuu herkästi kehiin. Hiilaripitoisessa ruokavaliossa on jotain sellaista, joka panee ihmisen syömään. En nimittäin karppiruualla koe samanlaista hinkua. Painoni ei kuitenkaan täysin holtittomasti räjähtänyt koskaan mutta ei se toki kontrollissa ollut.
Yösyöminen on lisäksi varmasti erittäin vahingollista insuliineille ja kehon elpymiselle. Näin uskon nykyään. Yösyöminen varmasti pahentaa insuliiniresistenssiä. Samoin liikkumattomuus. Kakkostyypin diabetes on salakavala tauti. Se tekee sohvaperunaksi, olon vetämättömäksi. Mikä tietysti vain pahentaa oloa. Lisäksi minulla tuli autonomisen hermoston vittuilua mukaan jossain vaiheessa eli kun fyysisesti rehki jotain, niin siitä vasta huono olo tuli. Luonnollisesti kukaan normaali ihminen ei pysty liikuntaa harrastamaan kun olo on kuin pieksetyllä joka yrityksen jälkeen. Kaikille ei varmasti käy näin, mutta minulle se toimi noin. Joten elämä meni aika passiiviseksi.
Päätin että nyt on tarpeeksi kokeiltu yrittää eheytyä ruokaympyräsyömisellä ja liikuntayrityksillä. Nyt yritetään karppaamalla tuloksia. Keho ketoosiin ja tuloksia ihmettelemään. Sillä tiellä nyt ollaan ja tämä lienee ensimmäinen hyvä päivä ketoosissa kun tätä kirjoittelen.
Karppauksen aloittelin sunnuntaina ja nyt on torstai. Pari ensimmäistä vuorokautta meni aika huolettoman oloisesti. Ilmeisesti glukoosia oli jemmassa enemmänkin koska en minä ainakaan mitään tuntemuksia saanut. Tiistaina oli illasta pientä heikotusta. Eilen keskiviikkona oli sitten päivällä oikeasti tukalampi ajanjakso. Lähdin käymään pyörällä kaupassa. Siitä ei meinannut tulla yhtään mitään! Kaupassa ajattelin, että varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni pyörryn tänne. Oli pakko jättää ostoskori kesken lattialle ja painella kaupasta ulos raittiiseen ilmaan. Olin ihan hikinen. Istuskelin auringossa kaupan takana aikani. Aurinko lämmitti mukavasti. Olo tuntui vähän korjaantuneen, joten lähdin takaisin kauppaan ja tein ostokset loppuun. Poljin takaisin kotiin, levähdin hetken sohvalla ja aloin laittamaan ruokaa. Vointi oli tämän jälkeen aivan mainio.
Nyt tätä kirjoitettaessa vointi on mainio, ollut aamusta lähtien. Aamupalani oli "Bullet proof tea". Idea siihen on täältä peräisin: https://blog.bulletproof.com/how-to-make-your-coffee-bulletproof-and-your-morning-too/
Bullet proof coffee vinkin taas bongasin sellaisen ruotsalaisbloggarin kuin LCHF ingenjör blogista. Itse vaan en kahvia tällä hetkellä juo, koska se nostaa hieman insuliinia. Nyt olisi tärkeä saada varmaan insuliinit alas eikä ylös. Verensokerit kyllä laskevat. En tosin tiedä mitä ne ovat kun mittarini on hukassa tällä hetkellä. Verenpaineet ovat kyllä aivan loistavat! Ne eivät ole vuosiin olleet näin hienot: 128/78. En ole vielä lopettanut verenpainelääkettä. Antaa mennä vaan, enpä minä juuri muita lääkkeitä tällä hetkellä syö ja ACE tyyppinen lääkitys on aika harmitonta kamaa.
Joku, jolle aamukahvi on tärkeä, ehkä ajattelee, että "joo ei minulle". Voin kertoa, että kyllä se minullekin aamukahvi oli - ja on varmaan vieläkin - tärkeä. Onneksi olen joskus juonut teetäkin ja minulla on erinomaisia teesortteja hyllyssä. On aitoa japanilaista vihreätä teetä, siis sellaista mitä ei kaupasta edes saa! Se on erinomaista kamaa, teaniini ym. pitoisuudet korkeat ja esim. ajatuksenjuoksuun sillä on selvä vaikutus. Se on myös lievästi piristävää, juuri sopivasti. Toisin kuin kahvi, jossa on potkua vähän liikaakin, tee piristää lempeämmin.
Itse olen ainakin huomannut näinä hermoston ylikierroksille menon aikoina - siis koko ajan on kropassa vähän sitä fiilistä, että koska mennään yli, että kahvin kanssa kannattaa olla varovainen. Aamulla yksi kuppi on ookoo, mutta koska tykkään kahvista, sitä menee herkästi kaksi mukia. Se taas on nykykunnossa minulle liikaa. Joten päätin vaihtaa teehen. Mustaan teehen, Earl Grey on suosikkini bergamotte-öljyn vuoksi. Musta tee on kuulemma diabeetikoille parempaa kuin vihreä. En nyt muista miksi. Olisikohan ollut tasaisemmat verensokerit tai jotain?
Jokatapauksessa, koska aamuisin en oikeastaan ole kovin väsynyt, niin tee toimii aivan riittävän hyvin aamujuomana. Tänään latasin siihen voinokareen ja kookosöljynokareen - siis Bullet Proof teetä. Toimii erinomaisesti aamupalana! Ei ole muuten nälkä vieläkään, mutta kaippa sitä pitää jotain syödäkkin. Kohta on puolipäivä, siis klo 12.
Mitä olen oppinut tässä uudelleenaloituksessa tähän mennessä?
- Ole sinnikäs. Ketoosiin pääseminen vaihtelee yksilöllisesti. Minulle se on näköjään kamala kokemus! Joillekin se on helppoa. Ilmeisesti tässä on aineenvaihdunnan erot selittävä tekijä. Joillakin maksa on toimintavalmiina ja alkaa tuottamaan ketoaineita ja sokereita nopsaan. Itselläni taitaa olla maksalta tuo kyky vähän unohduksissa, joten sitä pitää herätellä.
- Jos ketoosiin pääsy takkuaa ja olo menee kovin huonoksi, ota hieman sokereita. Itse join yhden kerran puoli lasillista (1 dl) appelsiinimehua. Siinä on sokereita yli 5 grammaa, siis kahden sokeripalan edestä! On ihan ookoo jelpata elimistöä muutamalla grammalla sokeria, jos maksa ei oikein ole päässyt vauhtiin vielä! Ei ketoosidieetti kaadu muutamaan grammaan, kunhan et rupea mättämään kymmeniä grammoja.
- Kivennäisvesiä kannattaa juoda. Jos päätä särkee, niin syynä voi olla nesteen poistuminen kropasta. Samalla lähtee osa kivennäisistä. Ketoosi toimii kuin diureetti. Uskon, että osa verenpainetta tasaavasta vaikutuksestakin perustuu tuohon diureettiefektiin, nesteitä poistavaan vaikutukseen.
- RASVAA! Useimmilla ihmisillä on aivan VÄÄRÄ käsitys siitä mitä on VHH-dieetti. Moni leikkaa joko kalorit täysin eli menee hirvittävälle kalorivajeelle. Ei sekään varmasti mikään fiksu veto ole. Kalorivajeen on syytä olla sopivaa tasoa, jottei elimistö mene säästöliekille. Siis moni luulee karppaavansa kun leikkaa vain hiilarit veks. Tai sitten syö proteiinia hulluna. No, onhan sekin eräänlainen karppidieetti, Atkinsin dieetti on kait tuollainen, jossa proteiinia lisätään roimasti?
- Oikea karppidieetti tai kuten jenkit sanoo: LCHF - Low Carbs High Fat. Tossa se on sanottuna. Hiilarit alas, rasvat ylös! Ja se tarkoittaa ihan oikeesti sitä! Itselleni tämä oli ainakin jonkinlainen uudelleenohjelmoinnin paikka. Ei meinannut MILLÄÄN mennä kaaliin, että RASVAA, RASVAA ja RASVAA! Pihviä ja sen sellaista olis kyllä mennyt kitusiin mutta kun SE ei ole sitä RASVAA! Pihvi on puoleksi proteiinia ja toki sitäkin pitää saada, mutta jos saat liikaa protskua, niin verensokerit nousee!
- Mulle käänteentekevää oli ajatella asia näin: Paljon mä haluun saada ruuasta kaloreita? No sanotaan että vaikka 1800 kcal per päivä. Hyvä. No paljon mä voin syödä hiilareita? Eri lähteiden mukaan noin 25-50 grammaa per päivä. Enempää ei kestä, koska muuten menee ketoosi pois. Hyvä. Paljon mun kestää syötä proteiinia? Eri lähteiden mukaan noin 1 gramma per ihannepainokilo per päivä. Hyvä. Mun ihanne paino on 90 kg. Siis läskitön paino (mähän sanoin että olen iso mies! Semmoista Tony Halme kokoa...). Mä saan siis syödä protskua 90 grammaa päivä. Koska lihassa ym. on yleensä protskua noin 30% painosta, niin päivän lihat-kalat-broilerit-muutprotskuköntsät kestää painaa noin 90 x 3 = 270 grammaa. Siitä saan päivän proteiinit, eikös vain?
No nyt voidaan sitten helposti laskea:
Päivän tavoitekalorit 1800 kcal
hiilareita 50 g x 4 = 200 kcal
protskuja 90 g x 4 = 360 kcal
========================
muualta saatava: 1240 kcal
Se muualta on sitten joko rasvaa tai alkoholia. Alkoholi ei ehkä ole hyvä idea, niin rasvaa sitten. 1240 / 9 kcal/g = 138 grammaa!
Toi on muuten huikea määrä rasvaa! Tokihan siinä proteiininlähteen mukana on tullut osa tosta päivän rasvasta mutta jotta tavoitteeseen pääsisi, niin rasvaa pitää myös IHAN SYÖMÄLLÄ SYÖDÄ! Muuten et saa 138 grammaa rasvaa koneeseen joka päivä! - Miten sitä rasvaa sitten syömällä syödään? Tämä on minulla vielä opettelussa, mutta sitä voi syödä esim. tekemällä hyvin rasvaisen kastikkeen. Esimerkiksi bearnaise-kastike on aivan mainiota. On muuten hyvän makuistakin! Samoin ruuan kanssa kannattaa olla tarjolla majoneesia. Kaupan majoneesia ei kannata ostaa, niissä on heikkolaatuiset ainesosat ja lisäksi vettä sotkettuna. Vesi vetenä ja rasva rasvana.
Osta kaupasta kylmäpuristettua rapsiöljyä ja tee majoneesia itse. Ei se ole vaikeaa.
Voi sitä majoneesiä oliiviöljyynkin tehdä, mutta oliiviöljyissä on usein aika voimakas maku. Kannattaa etsiä sellainen oliiviöljysortti, joka on pehmeä maultaan.
Jos päivän aikana on syöty vaikkapa 270 grammaa rasvaista lihaa tai kalaa, niin siinä on saatu noin 108 grammaa rasvaa jo. Lautaselle tarvitsee laittaa enää reilu spruittaus vaikkapa kotitekoista bearnaise-kastiketta ja siinä on päivän rasvat. Puolet lautasesta on kasviksia. Jos jonkun mielestä tuossa ruokavaliossa on vikaa, niin johan on!
Näillä mennään.
Alku
Istun hematologin vastaanotolla. Vuosi on muistaakseni 2015, kevättä. Tapaamme kerran vuodessa, syystä jota en itsekkään oikein käsitä mikä se on. Jotain veriarvoistani seurataan säännöllisesti. Olikohan se lymfoomaepäily tai jotain, minkä perusteella. Tämä blogi keskittyy kuitenkin kertomaan kamppailustani kakkostyypin diabetestä vastaan, joten on sivuseikka mikä se syy vastaanotolla olemiseen on. Olen kuitenkin käynyt vuodesta 2009 lähtien hematalogin vastaanotolla ja keskussairaalassa ollut pariin otteeseen sisälläkin tutkittavana. Koska tuolla sairaudella tai pikemminkin sairauden epäilyllä on tietty kytkös tähän diabetes-tarinaan, niin joudun kuljettamaan sitä hieman mukana. Jokatapauksessa, tämä retki diabetes kakkosen kanssa alkaa tuolta hematologin vastaanotolta tuona päivänä.
Minusta on otettu säännöllisin väliajoin verikokeita vuosien saatossa. Hematologi on kiinnittänyt yhteen asiaan huomiota. Se ei varsinaisesti liity siihen, miksi olen hänen vastaanotollaan ja hän käyntini lopuksi ottaakin asian esille. Paastoverensokerini on kuulemma korkea ja hän on seuraillut sitä vuosien ajan. Hänen mielestään aletaan olla lukemissa, että minun kannattaa ottaa yhteyttä kotiterveyskeskukseeni diabetes-hoitajalle ja sopia jatkosta. Keskustelen lyhyesti asiasta hematologin kanssa, vaikkei hän diabates-lääkäri olekkaan, on hänellä ilmeisesti kohtuullisen hyvät tiedot taudista. Hän varoittelee kohollaan olevan verensokerin vaaroista ja kertoo, että metformiinilääkitys ainakin aloitetaan nykyään suhteellisen herkästi.
Asia "unohtuu" minulta vai liekö niin, etten halua oikein aktiivisesti itse asiaa käsitelläkkään. Kuulostaa työläältä. Terveyskeskukset tunnetusti ovat aika tympeitä laitoksia. Hieman paikkakuntakohtaistakin asia on, lapsuuden kotipaikkakuntani terveyskeskus on sympaattinen laitos ja sinne menee mielellään. Tämä kaupungin terveyskeskus tuntuu väkisin väännetyltä laitokselta. "Kun kerran teille kuntalaisille on pakko tämmöinenkin palvelu tarjota". Jotenkin siitä paistaa läpi sellainenkin fiilis kuten monesta muustakin tämän kaupungin julkisesta palvelusta. Esimerkkinä vaikkapa kirjasto.
Sen verran olen kyllä asiasta käryllä ja vähän lueskelenkin, että ei hematologi turhanpäiväistä asiaa ottanut esille. Tulee kesä. Juhannuksen jälkeen saan oudon kohtauksen, verenpaineet ovat tapissa. Vointi huono. Hakeudun keskussairaalan päivystykseen. Kaikenlaista tutkiskellaan, mitään järkevää ei oikein vastaukseksi tule. Saan kouraani verenpainelääkityksen. Päätän, että nyt pitää sinne diabeteshoitoonkin sitten hakeutua. Elokuussa 2015 hakeudun diabeteshoitajalle ja tapaan lääkärin. Diabetes-hoitajan kanssa käydään läpi jotain syömisjuttuja. Oikein mitään konkreettista ei tartu mukaan muuta kuin "älä syö sokeria" ja mitä ovat "hyvät hiilarit". Kaikki tuo oli jo tiedossani enkä ole syönyt sokeria ennen tapaamistakaan. Myös käsite "hyvät hiilarit" on tuttu. Marjoja ja sen sellaista on ruokavaliossa ollut varmasti keskivertoa enemmän.
Lääkäristä saan irti vielä vähemmän. Ihmettelen verenpaineasiaa ja miksi se on välillä niin korkea. En saa oikein mitään järkevää vastausta tai edes toimenpide tai tutkimusehdotuksia. Saan Metformin-reseptin sentään kun sellaista hoksaan pyytää. Ilman keskussairaalan erikoislääkärin vinkkiä sekin olisi jäänyt saamatta.
Käyn syksyllä vielä sokerirasituskokeessa. Tiedättehän sellaisen typerän idean, jossa saavut aamulla paastonneena, sinulle juotetaan 75 grammaa glukoosia, siis sokerivettä. Vastaa yli 30 sokeripalaa sokeria puoleen litraan liuotettuna. Tässä simuloidaan mukamas yhden aterian rasitetta keholle. Jonkun mielestä siis ihmisen ateria on yli 30 sokeripalaa nestemäisessä (nopeasti vaikuttavana)? Onhan taas testi kehitetty. Minusta koko testi on helvetin epätieteellinen ja vastenmielinen. Mitähän vittua tuossakin ollaan mittaavinaan? Juon kuitenkin litkut pullosta ja kahden tunnin päästä mitataan verensokerit: 8.0 mmol/l. Selvitän testin siis "liput liehuen" koska sokerit saavat käydä jopa kympissä (10) ja vasta 11 tulkitaan selväksi diabetekseksi. Kuitenkin, lähtötasoni eli paastoverensokerini on korkea: 7.4 mmol/l. Seiskan ylittävä arvo yön yli paastonneelta on diabeteksen merkki. Joten ei tässä puhtain paperein selvitä.
En kuule koskaan mitään tuosta sokerirasituskokeesta. Tämmöistä se siis on tämä terveyskeskusten hoito.
Vuoden 2015 lopulla ja vuosi 2016 on myrskyisää aikaa minulle muuten. Työuupumus vaivaa, palautumisen kanssa on ongelmia. Tässä vaiheessa en tiennyt, että kohollaan oleva verensokeri voi vaikuttaa jaksamiseen. "Vetämätön olo", aikaansaamaton tunne voi johtua ihan diabetes kakkosestakin. Syön verenpainelääkkeitä. Metformiinia kokeilen mutten aloita.
Seurailen satunnaisesti verensokereitani Yhdysvalloista ostamallani verensokerimittarilla. En saanut muuten edes verensokerimittaria mukaani kotikuntani diabeteshuollosta. Aika surkeaa meininkiä, tajuan näin jälkikäteen blogia kirjoittaessani. Joka tapauksessa mittailen satunnaisesti. Yleensä paastosokerit ovat alle 7.0 mmol/l, mutta yli kuuden. Siis lievästi koholla. Lääketieteen mukaan kyseessä on pre-diabetes, heikentynyt sokerinsieto. Metabolinen oireyhtymä tai Oireyhtymä X. Rakkaalla lapsella monta nimeä.
Syön aika järkevästi. En juo sokerilimsoja, en käytä lisättyä sokeria juuri missään. Kahviinkin lopetin sokerin lisäämisen jo vuosikymmeniä sitten. Jonkinverran juon - tai join maitoa. Leivätkin kotona ovat täysjyväviljaa. On kauraleipää, ruisleipää. Virallisen opin mukaan nämä ovat terveellisiä. Syön puuroakin joskus. Laihduttaakkin pitäisi, tietysti, koska kakkostyypin diabetes ja läskiäkin hieman on. Ei se laihtuminen vaan näytä ruokaympyrän ruuilla onnistuvan.
On kevät 2017. Olen mennyt töihin määräaikaiseen työpaikkaan. Työterveyshuolto haluaa tutkia työkuntoisuutta. Mikä on aika järjettömän oloista toimintaa minusta, koska olenhan vain lyhyen aikaa heillä töissä. No, minua tutkitaan. Verestä otetaan tietysti verinäytteet. Paastosokerista narahdan sitten "kiinni". Haluaisin, että saisin puhtaat paperit työterveyssyynistä. Nykyään työpaikkojen saaminen on melkoista nuoralla tanssia. Ei saa olla liian nuori, ei liian vanha. Pitää olla kokemusta, mutta ei liikaa. Palkkaa ei saa pyytää, sosiaalista kompentessia sinne sun tänne ja hyvä tyyppi pitää olla. Lopuksi vielä joku työterveyshuolto ahdistelee ja mussuttaa veriarvoistakin. No, minulla on paastoverensokeri koholla. Sisar soittaa ja mussuttaa. Samoin verenpaineet olivat sisaren luona käydessä koholla. Koska stressiä, huonosti nukuttu yö jne. No verenpaine ei sisarta niinkään pysäytä mutta sokereista hän mussuttaa. Diabetes jne jne. Joo joo. Kyllä minä tiedän mutta vittu työkin olisi tärkeä ja kyllä minä työni pystyn hoitamaan. Sanon, että taisi käydä niin, että erehdyin syömään vähän sinä aamuna kun verikokeet otettiin. Jospa otettaisiin uudet? Sisar varaa ajan ja tällä kertaa valmistaudun huolella.
Verikoetta edeltävänä päivänä syön vain yhden aterian iltapäivän alussa. Noin 600 kcaloria (olen isokokoinen mies, pienempien naisten kannattaa varmaan pidättäytyä vaikkapa noin 450-500 kcal ateriassa). Illan ja yön sinnittelen syömättä mitään. Aamulla varattu aika on aika myöhäinen, noin klo 10 jälkeen. Siitä tulee vielä lisää paastoaikaa. Käyn jättämässä verinäytteen. Paastoverensokeri 5.3 mmol/l. Lisäksi lähetän sisarelle lukemia kotona mitatusta verenpaineesta. Sisar on tyytyväinen ja työhönkelpoisuuspaperi kirjoitetaan. On tämä elämä vaan kans yhtä teatteria.
Keväällä 2017 töissä on sen verran kiirettä, etten ehdi sen enempää terveysasioihin panostaa, mutta lupaan itselleni, että kun kesä ja lomat tulevat, niin tähän asiaan palataan. Josta päästäänkin tähän hetkeen, nyt on loppukesä 2017. Jälleen tänä kesänä hieman oudohkot vaivat ovat vaivanneet. Ikäänkuin hermosto kävisi ylikierroksilla? Voiko kohollaan oleva sokeri + lämpö aiheuttaa sellaista? En tiedä. Autonominen hermostokin välillä vihoittelee niin ettei yöllä pysty nukkumaan.Varsinkin fyysinen rehkiminen näyttää ärsyttävän hermostoa. On tämäkin taas, fyysisessä rehkimisessä kun kuluisi niitä kaloreitakin....jos nyt sekään ei onnistu niin miten tästä eteenpäin. Vietän heinäkuun lomaillen, stressittömästi. Kuten niin monella lomalla ollessa, juon vähän kaljaa auringonlaskussa kun siltä tuntuu. Syön vähän liberaalimmin, mutta en huonosti. Grillissä paistuu monenlaista lihaa ja kasviksia. Päätän, että kun nämä pari viikkoa ovat ohi, niin asiat alkavat rullata uudella vaihteella. Mikä se uusi vaihde on, siitä seuraavassa kirjoituksessa.
Minusta on otettu säännöllisin väliajoin verikokeita vuosien saatossa. Hematologi on kiinnittänyt yhteen asiaan huomiota. Se ei varsinaisesti liity siihen, miksi olen hänen vastaanotollaan ja hän käyntini lopuksi ottaakin asian esille. Paastoverensokerini on kuulemma korkea ja hän on seuraillut sitä vuosien ajan. Hänen mielestään aletaan olla lukemissa, että minun kannattaa ottaa yhteyttä kotiterveyskeskukseeni diabetes-hoitajalle ja sopia jatkosta. Keskustelen lyhyesti asiasta hematologin kanssa, vaikkei hän diabates-lääkäri olekkaan, on hänellä ilmeisesti kohtuullisen hyvät tiedot taudista. Hän varoittelee kohollaan olevan verensokerin vaaroista ja kertoo, että metformiinilääkitys ainakin aloitetaan nykyään suhteellisen herkästi.
Asia "unohtuu" minulta vai liekö niin, etten halua oikein aktiivisesti itse asiaa käsitelläkkään. Kuulostaa työläältä. Terveyskeskukset tunnetusti ovat aika tympeitä laitoksia. Hieman paikkakuntakohtaistakin asia on, lapsuuden kotipaikkakuntani terveyskeskus on sympaattinen laitos ja sinne menee mielellään. Tämä kaupungin terveyskeskus tuntuu väkisin väännetyltä laitokselta. "Kun kerran teille kuntalaisille on pakko tämmöinenkin palvelu tarjota". Jotenkin siitä paistaa läpi sellainenkin fiilis kuten monesta muustakin tämän kaupungin julkisesta palvelusta. Esimerkkinä vaikkapa kirjasto.
Sen verran olen kyllä asiasta käryllä ja vähän lueskelenkin, että ei hematologi turhanpäiväistä asiaa ottanut esille. Tulee kesä. Juhannuksen jälkeen saan oudon kohtauksen, verenpaineet ovat tapissa. Vointi huono. Hakeudun keskussairaalan päivystykseen. Kaikenlaista tutkiskellaan, mitään järkevää ei oikein vastaukseksi tule. Saan kouraani verenpainelääkityksen. Päätän, että nyt pitää sinne diabeteshoitoonkin sitten hakeutua. Elokuussa 2015 hakeudun diabeteshoitajalle ja tapaan lääkärin. Diabetes-hoitajan kanssa käydään läpi jotain syömisjuttuja. Oikein mitään konkreettista ei tartu mukaan muuta kuin "älä syö sokeria" ja mitä ovat "hyvät hiilarit". Kaikki tuo oli jo tiedossani enkä ole syönyt sokeria ennen tapaamistakaan. Myös käsite "hyvät hiilarit" on tuttu. Marjoja ja sen sellaista on ruokavaliossa ollut varmasti keskivertoa enemmän.
Lääkäristä saan irti vielä vähemmän. Ihmettelen verenpaineasiaa ja miksi se on välillä niin korkea. En saa oikein mitään järkevää vastausta tai edes toimenpide tai tutkimusehdotuksia. Saan Metformin-reseptin sentään kun sellaista hoksaan pyytää. Ilman keskussairaalan erikoislääkärin vinkkiä sekin olisi jäänyt saamatta.
Käyn syksyllä vielä sokerirasituskokeessa. Tiedättehän sellaisen typerän idean, jossa saavut aamulla paastonneena, sinulle juotetaan 75 grammaa glukoosia, siis sokerivettä. Vastaa yli 30 sokeripalaa sokeria puoleen litraan liuotettuna. Tässä simuloidaan mukamas yhden aterian rasitetta keholle. Jonkun mielestä siis ihmisen ateria on yli 30 sokeripalaa nestemäisessä (nopeasti vaikuttavana)? Onhan taas testi kehitetty. Minusta koko testi on helvetin epätieteellinen ja vastenmielinen. Mitähän vittua tuossakin ollaan mittaavinaan? Juon kuitenkin litkut pullosta ja kahden tunnin päästä mitataan verensokerit: 8.0 mmol/l. Selvitän testin siis "liput liehuen" koska sokerit saavat käydä jopa kympissä (10) ja vasta 11 tulkitaan selväksi diabetekseksi. Kuitenkin, lähtötasoni eli paastoverensokerini on korkea: 7.4 mmol/l. Seiskan ylittävä arvo yön yli paastonneelta on diabeteksen merkki. Joten ei tässä puhtain paperein selvitä.
En kuule koskaan mitään tuosta sokerirasituskokeesta. Tämmöistä se siis on tämä terveyskeskusten hoito.
Vuoden 2015 lopulla ja vuosi 2016 on myrskyisää aikaa minulle muuten. Työuupumus vaivaa, palautumisen kanssa on ongelmia. Tässä vaiheessa en tiennyt, että kohollaan oleva verensokeri voi vaikuttaa jaksamiseen. "Vetämätön olo", aikaansaamaton tunne voi johtua ihan diabetes kakkosestakin. Syön verenpainelääkkeitä. Metformiinia kokeilen mutten aloita.
Seurailen satunnaisesti verensokereitani Yhdysvalloista ostamallani verensokerimittarilla. En saanut muuten edes verensokerimittaria mukaani kotikuntani diabeteshuollosta. Aika surkeaa meininkiä, tajuan näin jälkikäteen blogia kirjoittaessani. Joka tapauksessa mittailen satunnaisesti. Yleensä paastosokerit ovat alle 7.0 mmol/l, mutta yli kuuden. Siis lievästi koholla. Lääketieteen mukaan kyseessä on pre-diabetes, heikentynyt sokerinsieto. Metabolinen oireyhtymä tai Oireyhtymä X. Rakkaalla lapsella monta nimeä.
Syön aika järkevästi. En juo sokerilimsoja, en käytä lisättyä sokeria juuri missään. Kahviinkin lopetin sokerin lisäämisen jo vuosikymmeniä sitten. Jonkinverran juon - tai join maitoa. Leivätkin kotona ovat täysjyväviljaa. On kauraleipää, ruisleipää. Virallisen opin mukaan nämä ovat terveellisiä. Syön puuroakin joskus. Laihduttaakkin pitäisi, tietysti, koska kakkostyypin diabetes ja läskiäkin hieman on. Ei se laihtuminen vaan näytä ruokaympyrän ruuilla onnistuvan.
On kevät 2017. Olen mennyt töihin määräaikaiseen työpaikkaan. Työterveyshuolto haluaa tutkia työkuntoisuutta. Mikä on aika järjettömän oloista toimintaa minusta, koska olenhan vain lyhyen aikaa heillä töissä. No, minua tutkitaan. Verestä otetaan tietysti verinäytteet. Paastosokerista narahdan sitten "kiinni". Haluaisin, että saisin puhtaat paperit työterveyssyynistä. Nykyään työpaikkojen saaminen on melkoista nuoralla tanssia. Ei saa olla liian nuori, ei liian vanha. Pitää olla kokemusta, mutta ei liikaa. Palkkaa ei saa pyytää, sosiaalista kompentessia sinne sun tänne ja hyvä tyyppi pitää olla. Lopuksi vielä joku työterveyshuolto ahdistelee ja mussuttaa veriarvoistakin. No, minulla on paastoverensokeri koholla. Sisar soittaa ja mussuttaa. Samoin verenpaineet olivat sisaren luona käydessä koholla. Koska stressiä, huonosti nukuttu yö jne. No verenpaine ei sisarta niinkään pysäytä mutta sokereista hän mussuttaa. Diabetes jne jne. Joo joo. Kyllä minä tiedän mutta vittu työkin olisi tärkeä ja kyllä minä työni pystyn hoitamaan. Sanon, että taisi käydä niin, että erehdyin syömään vähän sinä aamuna kun verikokeet otettiin. Jospa otettaisiin uudet? Sisar varaa ajan ja tällä kertaa valmistaudun huolella.
Verikoetta edeltävänä päivänä syön vain yhden aterian iltapäivän alussa. Noin 600 kcaloria (olen isokokoinen mies, pienempien naisten kannattaa varmaan pidättäytyä vaikkapa noin 450-500 kcal ateriassa). Illan ja yön sinnittelen syömättä mitään. Aamulla varattu aika on aika myöhäinen, noin klo 10 jälkeen. Siitä tulee vielä lisää paastoaikaa. Käyn jättämässä verinäytteen. Paastoverensokeri 5.3 mmol/l. Lisäksi lähetän sisarelle lukemia kotona mitatusta verenpaineesta. Sisar on tyytyväinen ja työhönkelpoisuuspaperi kirjoitetaan. On tämä elämä vaan kans yhtä teatteria.
Keväällä 2017 töissä on sen verran kiirettä, etten ehdi sen enempää terveysasioihin panostaa, mutta lupaan itselleni, että kun kesä ja lomat tulevat, niin tähän asiaan palataan. Josta päästäänkin tähän hetkeen, nyt on loppukesä 2017. Jälleen tänä kesänä hieman oudohkot vaivat ovat vaivanneet. Ikäänkuin hermosto kävisi ylikierroksilla? Voiko kohollaan oleva sokeri + lämpö aiheuttaa sellaista? En tiedä. Autonominen hermostokin välillä vihoittelee niin ettei yöllä pysty nukkumaan.Varsinkin fyysinen rehkiminen näyttää ärsyttävän hermostoa. On tämäkin taas, fyysisessä rehkimisessä kun kuluisi niitä kaloreitakin....jos nyt sekään ei onnistu niin miten tästä eteenpäin. Vietän heinäkuun lomaillen, stressittömästi. Kuten niin monella lomalla ollessa, juon vähän kaljaa auringonlaskussa kun siltä tuntuu. Syön vähän liberaalimmin, mutta en huonosti. Grillissä paistuu monenlaista lihaa ja kasviksia. Päätän, että kun nämä pari viikkoa ovat ohi, niin asiat alkavat rullata uudella vaihteella. Mikä se uusi vaihde on, siitä seuraavassa kirjoituksessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)