Alku

Istun hematologin vastaanotolla. Vuosi on muistaakseni 2015, kevättä. Tapaamme kerran vuodessa, syystä jota en itsekkään oikein käsitä mikä se on. Jotain veriarvoistani seurataan säännöllisesti. Olikohan se lymfoomaepäily tai jotain, minkä perusteella. Tämä blogi keskittyy kuitenkin kertomaan kamppailustani kakkostyypin diabetestä vastaan, joten on sivuseikka mikä se syy vastaanotolla olemiseen on.  Olen kuitenkin käynyt vuodesta 2009 lähtien hematalogin vastaanotolla ja keskussairaalassa ollut pariin otteeseen sisälläkin tutkittavana. Koska tuolla sairaudella tai pikemminkin sairauden epäilyllä on tietty kytkös tähän diabetes-tarinaan, niin joudun kuljettamaan sitä hieman mukana. Jokatapauksessa, tämä retki diabetes kakkosen kanssa alkaa tuolta hematologin vastaanotolta tuona päivänä.

Minusta on otettu säännöllisin väliajoin verikokeita vuosien saatossa. Hematologi on kiinnittänyt yhteen asiaan huomiota. Se ei varsinaisesti liity siihen, miksi olen hänen vastaanotollaan ja hän käyntini lopuksi ottaakin asian esille. Paastoverensokerini on kuulemma korkea ja hän on seuraillut sitä vuosien ajan. Hänen mielestään aletaan olla lukemissa, että minun kannattaa ottaa yhteyttä kotiterveyskeskukseeni diabetes-hoitajalle ja sopia jatkosta. Keskustelen lyhyesti asiasta hematologin kanssa, vaikkei hän diabates-lääkäri olekkaan, on hänellä ilmeisesti kohtuullisen hyvät tiedot taudista. Hän varoittelee kohollaan olevan verensokerin vaaroista ja kertoo, että metformiinilääkitys ainakin aloitetaan nykyään suhteellisen herkästi.

Asia "unohtuu" minulta vai liekö niin, etten halua oikein aktiivisesti itse asiaa käsitelläkkään. Kuulostaa työläältä. Terveyskeskukset tunnetusti ovat aika tympeitä laitoksia. Hieman paikkakuntakohtaistakin asia on, lapsuuden kotipaikkakuntani terveyskeskus on sympaattinen laitos ja sinne menee mielellään. Tämä kaupungin terveyskeskus tuntuu väkisin väännetyltä laitokselta. "Kun kerran teille kuntalaisille on pakko tämmöinenkin palvelu tarjota". Jotenkin siitä paistaa läpi sellainenkin fiilis kuten monesta muustakin tämän kaupungin julkisesta palvelusta. Esimerkkinä vaikkapa kirjasto.

Sen verran olen kyllä asiasta käryllä ja vähän lueskelenkin, että ei hematologi turhanpäiväistä asiaa ottanut esille. Tulee kesä. Juhannuksen jälkeen saan oudon kohtauksen, verenpaineet ovat tapissa. Vointi huono. Hakeudun keskussairaalan päivystykseen. Kaikenlaista tutkiskellaan, mitään järkevää ei oikein vastaukseksi tule. Saan kouraani verenpainelääkityksen. Päätän, että nyt pitää sinne diabeteshoitoonkin sitten hakeutua. Elokuussa 2015 hakeudun diabeteshoitajalle ja tapaan lääkärin. Diabetes-hoitajan kanssa käydään läpi jotain syömisjuttuja. Oikein mitään konkreettista ei tartu mukaan muuta kuin "älä syö sokeria" ja mitä ovat "hyvät hiilarit". Kaikki tuo oli jo tiedossani enkä ole syönyt sokeria ennen tapaamistakaan. Myös käsite "hyvät hiilarit" on tuttu. Marjoja ja sen sellaista on ruokavaliossa ollut varmasti keskivertoa enemmän.

Lääkäristä saan irti vielä vähemmän. Ihmettelen verenpaineasiaa ja miksi se on välillä niin korkea. En saa oikein mitään järkevää vastausta tai edes toimenpide tai tutkimusehdotuksia. Saan Metformin-reseptin sentään kun sellaista hoksaan pyytää. Ilman keskussairaalan erikoislääkärin vinkkiä sekin olisi jäänyt saamatta.

Käyn syksyllä vielä sokerirasituskokeessa. Tiedättehän sellaisen typerän idean, jossa saavut aamulla paastonneena, sinulle juotetaan 75 grammaa glukoosia, siis sokerivettä. Vastaa yli 30 sokeripalaa sokeria puoleen litraan liuotettuna. Tässä simuloidaan mukamas yhden aterian rasitetta keholle. Jonkun mielestä siis ihmisen ateria on yli 30 sokeripalaa nestemäisessä (nopeasti vaikuttavana)? Onhan taas testi kehitetty.  Minusta koko testi on helvetin epätieteellinen ja vastenmielinen. Mitähän vittua tuossakin ollaan mittaavinaan? Juon kuitenkin litkut pullosta ja kahden tunnin päästä mitataan verensokerit: 8.0 mmol/l. Selvitän testin siis "liput liehuen" koska sokerit saavat käydä jopa kympissä (10) ja vasta 11 tulkitaan selväksi diabetekseksi. Kuitenkin, lähtötasoni eli paastoverensokerini on korkea: 7.4 mmol/l. Seiskan ylittävä arvo yön yli paastonneelta on diabeteksen merkki. Joten ei tässä puhtain paperein selvitä.

En kuule koskaan mitään tuosta sokerirasituskokeesta. Tämmöistä se siis on tämä terveyskeskusten hoito.

Vuoden 2015 lopulla ja vuosi 2016 on myrskyisää aikaa minulle muuten. Työuupumus vaivaa, palautumisen kanssa on ongelmia. Tässä vaiheessa en tiennyt, että kohollaan oleva verensokeri voi vaikuttaa jaksamiseen. "Vetämätön olo", aikaansaamaton tunne voi johtua ihan diabetes kakkosestakin. Syön verenpainelääkkeitä. Metformiinia kokeilen mutten aloita.

Seurailen satunnaisesti verensokereitani Yhdysvalloista ostamallani verensokerimittarilla. En saanut muuten edes verensokerimittaria mukaani kotikuntani diabeteshuollosta. Aika surkeaa meininkiä, tajuan näin jälkikäteen blogia kirjoittaessani. Joka tapauksessa mittailen satunnaisesti. Yleensä paastosokerit ovat alle 7.0 mmol/l, mutta yli kuuden. Siis lievästi koholla. Lääketieteen mukaan kyseessä on pre-diabetes, heikentynyt sokerinsieto. Metabolinen oireyhtymä tai Oireyhtymä X. Rakkaalla lapsella monta nimeä.

Syön aika järkevästi. En juo sokerilimsoja, en käytä lisättyä sokeria juuri missään. Kahviinkin lopetin sokerin lisäämisen jo vuosikymmeniä sitten. Jonkinverran juon - tai join maitoa. Leivätkin kotona ovat täysjyväviljaa. On kauraleipää, ruisleipää. Virallisen opin mukaan nämä ovat terveellisiä. Syön puuroakin joskus. Laihduttaakkin pitäisi, tietysti, koska kakkostyypin diabetes ja läskiäkin hieman on. Ei se laihtuminen vaan näytä ruokaympyrän ruuilla onnistuvan.

On kevät 2017. Olen mennyt töihin määräaikaiseen työpaikkaan. Työterveyshuolto haluaa tutkia työkuntoisuutta. Mikä on aika järjettömän oloista toimintaa minusta, koska olenhan vain lyhyen aikaa heillä töissä. No, minua tutkitaan. Verestä otetaan tietysti verinäytteet. Paastosokerista narahdan sitten "kiinni". Haluaisin, että saisin puhtaat paperit työterveyssyynistä. Nykyään työpaikkojen saaminen on melkoista nuoralla tanssia. Ei saa olla liian nuori, ei liian vanha. Pitää olla kokemusta, mutta ei liikaa. Palkkaa ei saa pyytää, sosiaalista kompentessia sinne sun tänne ja hyvä tyyppi pitää olla. Lopuksi vielä joku työterveyshuolto ahdistelee ja mussuttaa veriarvoistakin. No, minulla on paastoverensokeri koholla. Sisar soittaa ja mussuttaa. Samoin verenpaineet olivat sisaren luona käydessä koholla. Koska stressiä, huonosti nukuttu yö jne. No verenpaine ei sisarta niinkään pysäytä mutta sokereista hän mussuttaa. Diabetes jne jne. Joo joo. Kyllä minä tiedän mutta vittu työkin olisi tärkeä ja kyllä minä työni pystyn hoitamaan. Sanon, että taisi käydä niin, että erehdyin syömään vähän sinä aamuna kun verikokeet otettiin. Jospa otettaisiin uudet? Sisar varaa ajan ja tällä kertaa valmistaudun huolella.

Verikoetta edeltävänä päivänä syön vain yhden aterian iltapäivän alussa. Noin 600 kcaloria (olen isokokoinen mies, pienempien naisten kannattaa varmaan pidättäytyä vaikkapa noin 450-500 kcal ateriassa). Illan ja yön sinnittelen syömättä mitään. Aamulla varattu aika on aika myöhäinen, noin klo 10 jälkeen. Siitä tulee vielä lisää paastoaikaa. Käyn jättämässä verinäytteen. Paastoverensokeri 5.3 mmol/l. Lisäksi lähetän sisarelle lukemia kotona mitatusta verenpaineesta. Sisar on tyytyväinen ja työhönkelpoisuuspaperi kirjoitetaan. On tämä elämä vaan kans yhtä teatteria.

Keväällä 2017 töissä on sen verran kiirettä, etten ehdi sen enempää terveysasioihin panostaa, mutta lupaan itselleni, että kun kesä ja lomat tulevat, niin tähän asiaan palataan. Josta päästäänkin tähän hetkeen, nyt on loppukesä 2017. Jälleen tänä kesänä hieman oudohkot vaivat ovat vaivanneet. Ikäänkuin hermosto kävisi ylikierroksilla? Voiko kohollaan oleva sokeri + lämpö aiheuttaa sellaista? En tiedä. Autonominen hermostokin välillä  vihoittelee niin ettei yöllä pysty nukkumaan.Varsinkin fyysinen rehkiminen näyttää ärsyttävän hermostoa. On tämäkin taas, fyysisessä rehkimisessä kun kuluisi niitä kaloreitakin....jos nyt sekään ei onnistu niin miten tästä eteenpäin. Vietän heinäkuun lomaillen, stressittömästi. Kuten niin monella lomalla ollessa, juon vähän kaljaa auringonlaskussa kun siltä tuntuu. Syön vähän liberaalimmin, mutta en huonosti. Grillissä paistuu monenlaista lihaa ja kasviksia. Päätän, että kun nämä pari viikkoa ovat ohi, niin asiat alkavat rullata uudella vaihteella. Mikä se uusi vaihde on, siitä seuraavassa kirjoituksessa.